Albert Edelfelt ja mersu

Kuuluisa pietarsaarelainen runoilija asuu Porvoossa ja suurmiehen akkunan alla ihailijoita riittää. Julkkismies kun hän on. Viime vuosinaan hän katseli fanejaan sängystä ulkoseinään asennetun peilin kautta. Kätevää, oiva apuväline ja keksintö. Ajan viihdettä parhaimmillaan. Maine suuresta kansallisrunoilijasta kiirinyt jopa koira mäkeen asti.  Porvoossa sukuloivaa koiramäen marttaa lykästää. Hän pääsee Ruuneperin kotiin auttamaan ja ottaa muutaman serkunkin mukaansa avuksi. He auttavat Fredrika rouvaa Runeberg torttujen teossa. Siinä riittääkin puurtamista. Ovathan ne niin maukkaita, että sulavat suussa. Lauantai seuralaiset Lönnrot ja Snellman , sekä Tobelius ovat tuttu näky heidän kodissaan. Liekö Albert Edelfelt ollut vakikalustoa? Tarina ei kerro, mutta luulen niin. Martta saa tutustua kuuluisiin vierailijoihin ja nousevaan suomalaisuusaatteeseen . Tässä porukassa tuli suomen kieli salonkikelpoiseksi ja Mauri Kunnas kuvaa hyvin sitä tässä kirjassaan. Kunnas maisen jälji...

Viikonloppuna toimimme Mersun kanssa oppaana Vanhassa Porvoossa. Sari täti Tampereelta oli vierailulla. Oli ilo esitellä auringoista Porvoota. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Käytiin aamukahvilla Fanny nimisessä kahvilassa. Minäkin pääsin sisälle ja oli oikein raikasta vettä tarjolla. Pääsin istumaan ikkunalaudalle ja tarkkailemaan terassin väkeä. Voi kuinka pitkä jono oli, joku muukin halusi aamukahville juuri kafee fannyyn. Eikä ihme, onhan siellä porvoolaista parasta juustokakkua. Mersun kieli meinasi sulaa kun hän söi sitä vadelmaista suklaavadelmakakkua. Ja minulta Albert ilta valui oikein kuola suupielestä, kun katsoin sitä herkuttelua. Voi harmi, kun koirat ei saa syödä suklaata. Oikein mukava henkilökunta ja koira ystävällinen ympäristö. Tänne tulemme uudelleen, ehkä kenties sinun kanssasi.  Runebergin patsaalla pysähdyimme moikkaamaan itse taiteilijaa. Siinä hän on töröttänyt jo yli sata vuotta.  Taustalla näkyy Runo hotelli, joka on saanut uuden ilmeen viime aikoina. ...